Tarvitaan kokenut kirjailija ja tinkimätön asenne vaikeiden kysymysten setvimiseen, jotta saadaan lopputulokseksi näin selkeä, havainnollinen ja mukaansatempaava kirja – ilmastonmuutoksesta. Ei mikään vähäpätöinen saavutus nykyisen informaatiotulvan ja risteävien mielipiteiden, ajatusten, tunteiden ja faktojen maailmassa. Tehtävän vaikeusastetta on nostanut entisestään kohderyhmä, nuoret. Asiat on pystyttävä kertomaan ymmärrettävästi mutta samalla tieteellisesti pätevästi. Jokainen tutkija tuntee tuskan, kun joutuu typistämään äärimmäisen monimutkaisia ilmiöitä lyhyiksi virkkeiksi, jotta viesti menisi perille. Yhteen hiileen (Tammi, 2020) on täynnä tutkimusta, ja silti sen lukeminen soljuu helposti ja mukaansatempaavasti.
Kirjailija Marjo Heiskanen onnistuu vaikeimmassa: puolueettomuudessa. Nuori lukija – mutta myös vanhempi – saa hötkyilemättömän käsityksen ilmastonmuutoksen eri näkökulmista. Kirja tekee myös palveluksen opintosuuntaansa pohdiskelevalle nuorelle. Se esittelee toistakymmentä toinen toistaan kiinnostavampaa asiantuntijaa, jotka vastaavat, joskus pitkästi, joskus vähän lyhyemmin, kolmeen kiperään, omaan tutkimusalaan liittyvään kysymykseen. On hauska lukea, kun asiantuntija näkee vaivaa muotoillakseen ajatuksiaan kohderyhmälle sopiviksi. Tenttiin ovat valikoituneet muun muassa akateemikko, ilmakehätutkija Markku Kulmala, laskennallisen aerosolifysiikan professori Hanna Vehkamäki ja metsien ja ilmakehän vuorovaikutusten professori Jaana Bäck. Luonnontieteilijöiden rinnalla Heiskanen päästää ääneen myös kaksi taloustieteilijää ja yhden humanistin. Tärkeä lisä. Ilmastonmuutos koskettaa todella ihan jokaista, eikä yksikään tieteenala tai tutkija voi julistautua überguruksi.
Yhteen hiileen on kädenojennus nuorelle sikälikin, että se antaa konkreettisia vinkkejä omista vaikutusmahdollisuuksista. Hyvin monia kiinnostaa juuri se, mitä minä itse voin tehdä. Valistunut aikuinen saattaa tietää sitä sun tätä, mutta nuori 14-vuotias voi kokea pienimuotoisen valaistumisen lukiessaan, että hiilijalanjälki pienenee jättämällä karkit ja limsat pois ruokavaliosta.
Kirjan kiistaton ansio piilee sen rauhallisessa sävyssä, joka näkyy niin tekstissä kuin visuaalisessa ilmeessäkin. Heiskanen on osannut puristaa runsaan aineiston kompaktiin muotoon. Kuvittaja ja graafinen suunnittelija Jussi Kaakinen on luonut tekstille ja infografiikoille miellyttävän rytmin. Lukijaa ei rasiteta nippelitiedoilla ja numerovyörytyksillä. Kirjan kuvitus tukee tekstiä hienosti.
Kustantajaa on kiittäminen huolellisesta ja raikkaasta toteutuksesta. Oranssit kovat kannet ja pastellinsiniset sisäsivut ovat kombo, johon tekee mieli tarttua. Kirja on myös niin tukevaa tekoa, että se kestää kovemmassakin käytössä. Uskon myös, että vaikka tieto lisääntyy nopeasti, tämän kirjan tieto ei hetkessä vanhene. Jos olisin nuori, kutsuisin kamut kylään ja keittäisin pannullisen teetä. Yhteisen leffaillan sijaan ehdottaisin yhteen hiileen puhaltamista, tämän kirjan ajatusten voimalla. Mutta nytpä huomaan rajoittuneisuuteni: voinhan tehdä saman, vaikka olenkin jo keski-ikäinen.
Marjo Heiskanen
Kuva: Veikko Somerpuro