Pesärikko vie jalat alta

Kerroin teatteria harrastavalle ystävälleni syksyn merkkitapauksesta, Mikko Roihan ohjaamasta Pesärikosta. Kävin katsomassa sen Riihimäen Teatterissa syyskuussa. Ystäväni onnitteli minua siitä, että olin tehnyt teatterimatkan maakuntaan. Siitä tuli vähintäänkin kummallinen olo. Oliko Helsingistä Riihimäelle matkustaminen erityinen saavutus? Sitä se ei mielestäni ollut, mutta teatteriohjaaja Roihan ohjaus sitä vastoin on. Sen aisti ensi minuuteilla. Orvokki Aution romaanitrilogiaan perustuva…

Huojuva talo on karmaisevan ajankohtainen

Kävin katsomassa perjantaina 8.9. Tampereen Teatterissa näytelmän, jonka päätteeksi yleisö nousi seisomaan ja taputtamaan. En muista, että olisin koskaan kokenut samaa – teatterissa. Standing ovation! Mutta en ihmettele. Maria Jotunin Huojuvan talon modernisointi oli niin jykevä tulkinta, että tuolilta nousi kuin itsestään. Huojuva talo jättää romaanina pysyvän jäljen lukijan mieleen. Perheväkivallan kuvaus on armoton. Romaanissa…

Annan ja Oton tarina

Teatteri Avoimet Ovet esitti keskiviikkona (21.2.2017) upean näytelmän, jonka intensiivisyys ulottui ensi minuuteilta loppusekunteihin asti. Mikko Roihan ohjaama Annan ja Oton tarina kertoi tavallisen pariskunnan vastarinnasta natsi-Saksassa 1940-luvun alussa. Vaimo ja mies kirjoittivat yhdessä kortteja ja jakoivat niitä eri puolille Berliiniä. Korttien viesti oli yksinkertainen: avatkaa silmänne ja tajutkaa vihdoinkin, mitä Hitler meille ja pojillemme…

Työväen Näyttämöpäivillä

Tammikuun viimeinen viikonloppu oli harrastajateattereiden juhlaa Mikkelissä, lapsuuteni ja nuoruuteni kotikaupungissa. Osallistuin tänä vuonna kolmannen kerran Työväen Näyttämöpäiville. Näin viisi esitystä kahden päivän sisällä, mikä oli komea annos, mutta ei yhtään liikaa. Kävin katsomassa Jyväskylän Huoneteatterin Anna Liisan, Turun ylioppilasteatterin Kakaja raznitsan, Ykspihlajan Työväen Näyttämön Hiljaista tietoa, Otava Ensemblen Avuttomia ja Tampereelta kotoisin olevan Tukkateatterin…